Lapsena kauheinta olivat kuvitelmat siitä miten jokin hirveä syöksyi kohti. Tämä oli painajaisunien peruskuvastoa (jota myöhemmin sitten kauhuelokuvat ruokkivat.) Se miten jokin lähestyi vauhdilla kohti. Tämä herätti kauhun, joka sai joskus pakenemaan fyysisesti.
Tämä kauhu* sai käännekohtansa kun annon sen kauhean vain tulla, enkä enää paennut sitä, en torjunut sitä mitenkään.** Sen voima oli siinä että pakenin sen etenemistä Olin v a i n. Seisoin mentaalisesti paikallani ärjyvän karhun juostessa kohti. Kauheaa kun on se, että se jokin lähestyy, mutta se kauhu saa voimansa sen väistämisestä, sen pakenemisesta. Se on kuitenkin voimaton pakenemattoman edessä.
Keksityt kauhut ovat turvallisempia kuin Elämän kauhut, mutta ne molemmat etenevät samoin ja ne elämän kauhut saavat samalla tavoin voimansa pakenemisesta. Nekin ovat voimattomia pakenemattoman edessä. Joka v a i n on siinä missä on.
Tähän loppuun lainaus Krishnamurtilta jota käytin jo aiemmin tässä blogissa:
Jos et seuraa jotakuta, tunnet olosi erittäin yksinäiseksi.
Ole sitten yksinäinen. Miksi pelkäät yksin jäämistä?
Koska kohtaat tällöin itsesi sellaisena kuin olet
ja huomaat olevasi tyhjä, tylsä, tyhmä, ruma,
syyllinen ja ahdistunut – pikkumainen, surkea, käytetty olento.
J. Krishnamurti
* Tätä oivallusta edelisi pitkä kausi jossa ihailin kauhuelokuvia. Mitä pelottavampi sitä parempi. Kunnes aloin itse keksimään semmoista kuvastoa joka pelotti itseäini niin etten tarvinnut kauhuelokuvia enää. Yksi käänne oli myös uni jonka näin esiteininä (?). Pakenin unessa jotain hirviötä. Käännyin yhtäkkiä kohden tuota hirviötä. Hirviö ravisti pettyneenä hartioitaan ja sanoi hö. Kun uni oli aluksi ollut painostavan synkkä se muuttui disneymäisen pirteäksi. Vrt elokuvan Kuka lavasti Roger Rabbitin? kohtaan jossa piirrosmaailma tunkeutuu todellisuuteen.
** Nyt tarkennus (ja spoiler) esim Twin Peaks sarjassa Killer Bob kävelee kameraa kohti. Tämä on esimerkillisesti se kauhu mistä tässä kirjoitan. Jokin paha vain tulee kohti ja jos se saavuttaa niin sitten tapahtuu jotain aivan hirveää. Koko mentaalinen kuorma ja paine kohdistui aiemmin tuolta joltain pakenemiseen, mutta kun käänne tapahtui, kun annon sen kauhean vain tulla, enkä enää paennut ja kuvittelin sen saavuttavan minut niin mitä sitten?? Kuvittelin että se saapuisi niin lähelle että se osuisi minuun. So what 😀 Siinä se olisi ja se olisi menettänyt kaiken voimansa, koska en ollut ottanut milliäkään taaksepäin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti