Tämä ainoa lopullisesti katova hetki kestää Ikuisuuden

Kuin meren yksinäiset aallot
katovat lopullisesti
osuttuaan rantaan

sinä olet tuo meri

vaikka kaikki ovat sanoneet
sinua tuoksi yksinäiseksi aalloksi.

Se ketä juoksee, se pelkää

Lapsena kauheinta olivat kuvitelmat siitä miten jokin hirveä syöksyi kohti. Tämä oli painajaisunien peruskuvastoa (jota myöhemmin sitten kauhuelokuvat ruokkivat.) Se miten jokin lähestyi vauhdilla kohti. Tämä herätti kauhun, joka sai joskus pakenemaan fyysisesti.

Tämä kauhu* sai käännekohtansa kun annon sen kauhean vain tulla, enkä enää paennut sitä, en torjunut sitä mitenkään.** Sen voima oli siinä että pakenin sen etenemistä  Olin v a i n. Seisoin mentaalisesti paikallani ärjyvän karhun juostessa kohti. Kauheaa kun on se, että se jokin lähestyy, mutta se kauhu saa voimansa sen väistämisestä, sen pakenemisesta. Se on kuitenkin voimaton pakenemattoman edessä.

Keksityt kauhut ovat turvallisempia kuin Elämän kauhut, mutta ne molemmat etenevät samoin ja ne elämän kauhut saavat samalla tavoin voimansa pakenemisesta. Nekin ovat voimattomia pakenemattoman edessä. Joka v a i n on siinä missä on.

Tähän loppuun lainaus Krishnamurtilta jota käytin jo aiemmin tässä blogissa:

Jos et seuraa jotakuta, tunnet olosi erittäin yksinäiseksi.
Ole sitten yksinäinen. Miksi pelkäät yksin jäämistä?
Koska kohtaat tällöin itsesi sellaisena kuin olet
ja huomaat olevasi tyhjä, tylsä, tyhmä, ruma,
syyllinen ja ahdistunut – pikkumainen, surkea, käytetty olento. 

Kohtaa tosiasia; 

katso sitä, älä pakene.  

Sillä hetkellä, 

kun pakenet, 

pelko herää.

J. Krishnamurti

* Tätä oivallusta edelisi pitkä kausi jossa ihailin kauhuelokuvia. Mitä pelottavampi sitä parempi. Kunnes aloin itse keksimään semmoista kuvastoa joka pelotti itseäini niin etten tarvinnut kauhuelokuvia enää. Yksi käänne oli myös uni jonka näin esiteininä (?). Pakenin unessa jotain hirviötä. Käännyin yhtäkkiä kohden tuota hirviötä. Hirviö ravisti pettyneenä hartioitaan ja sanoi hö. Kun uni oli aluksi ollut painostavan synkkä se muuttui disneymäisen pirteäksi. Vrt elokuvan Kuka lavasti Roger Rabbitin? kohtaan jossa piirrosmaailma tunkeutuu todellisuuteen.

** Nyt tarkennus (ja spoiler) esim Twin Peaks sarjassa Killer Bob kävelee kameraa kohti. Tämä on esimerkillisesti se kauhu mistä tässä kirjoitan. Jokin paha vain tulee kohti ja jos se saavuttaa niin sitten tapahtuu jotain aivan hirveää. Koko mentaalinen kuorma ja paine kohdistui aiemmin tuolta joltain pakenemiseen, mutta kun käänne tapahtui, kun annon sen kauhean vain tulla, enkä enää paennut ja kuvittelin sen saavuttavan minut niin mitä sitten?? Kuvittelin että se saapuisi niin lähelle että se osuisi minuun. So what 😀 Siinä se olisi ja se olisi menettänyt kaiken voimansa, koska en ollut ottanut milliäkään taaksepäin 

Tyhjyys vs Täyteys

Kävimme vaimon kanssa eilen Helsingissä kummipoikani konfirmaatiojuhlassa. Juhlapaikka oli merenrannassa. Oikein ihana vanha talo. Juhlapaikkaa ennen oli kuitenkin omakotitaloa kylki kyljessä, hyvin pienin välein ja hintaa varmasti joka taloilla oli miljoona vaikka ne kyllä nätttivät nekin... ahtailta. Tuntui todella ahtaalta. Ylipäänsä. 

Asumme itse maaseudulla aika tarkasti parin sadan kilometrin päässä Helsingistä. Pihalla on tilaa, tontin vieressä joki. Naapureina pari peltoa, kesäasuntoja ja vähän matkan päässä vakiasukkaita

Tyhjällä tilalla on Arvo.
Tyhjä tila vertautuu hiljaisuuteen ja siihen ettei ns tapahdu mitään.

Ole hetki hiljaa.






Tyhjä tila ei ole olemassa siksi että se täytetään jollain. Ymmärrettää että kaupungissa, kun kaikki maa on kallista, niin mielellään yhtään tyjää tilaa ei jätetä tyhjäksi.

Kun täyteenahdettu toiminta elokuva täyttää joka hetken musiikilla ja liikkeellä eikä se jätä yhtää ns tilaa hengittää ja se selittää juonen katsojaa kädestä pitäen loppuun asti, niin se vertautuu tämmöiseen täyttettyyn tilaan. Jos toimintapläjäystä sitten vertaa eurooppalaiseen taide-elokuvaa jossa musiikkia ei juuri ole, ja joka ei selitä mitään, niin se vertautuu tyhjään, joka ei saavu katsojan luo selittämällä kaikkea loppuun asti. Se ei päästä katsojaansa vähällä.

Vähän niinkuin auringonlasku.
Se ei tule kertomaan että se on hieno, majesteetillinen, kaikenkattava ja selittämätön.
Se v a i n on.

Tässä tulee se pointti joka monelta jää huomaamatta. Kun olet nähnyt auringonlaskun et ole nähnyt niitä kaikkia. Jokainen auringonlasku on erilainen. Jokainen pilvi on erilainen. Kun olet nähnyt yhden et ole nähnyt niitä kaikkia.

Jos kuvittelet nähneesi kaiken, kun olet nähnyt yhden pilven, et ole nähnyt sitä yhtäkään ja tällä tavalla etenemällä ei ole ollenkaan ihmeellistä, jos elämäsi alkaa yhtäkkiä tuntumaan tyhjältä, koska tällöin kaikki mitä elämässäsi tapaat ovat mielesi jaottelevia lokeroita. Sana ruoka ei ole se mitä laitetaan suuhun.

Mitä enemmän annat elämällesi tyhjää tilaa sitä täydempää siitä tulee.
Mitä enemmän pyrit hävittämään tyhjän tilan elämästäsi, tekemällä siitä mahdollisimman täyttä, sitä tyhjemmäksi se muuttuu.

Huone Nro 237

Kun olet läsnä tässä hetkessä,
elät ajattomuudessa.
Ja kun ei ole aikaa,
ei ole kiirettä

Tommy Hellsten

Ajattomuus on sitä että jokainen ikuinen tämänhetkisyys on yhtä tärkeä ja arvokas. Tietenkin. Tämä ei kuitenkaan laskeudu sellaisena niiden arkeen jotka erottavat arjen vapaa-ajasta tehden vain toisesta merkityksellistä. Tämä yhtälö yksipuolistuu ja paisuu vielä enemmän luonnottomaksi kun vapaa-ajasta tehdään arjen dynamo ja kaiken arkeilun päämäärä. Näin yhden viikon kahdesta päivästä tulee huippumerkityksellinen ja loput päivät vain sitten tähtäävät siihen. Erotellaan arkiruuat viikonloppuruuista, erotellaan toistuva harmaa arki huvipuistomaisin odotuksin paisutetuista viikonlopuista joina täytyy olla hauskaa, koska arki on niin harmaata.

Jos arki ei ole hauskaa, jotain on pahasti pielessä. Arki voi olla toimivaa järkevää käytäntöä, mutta jos siitä puuttuu maaginen seikkailu siitä puuttuu yksi olennainen aineosa. Toimiva arki on olennaista toivivuuden kannalta, mutta se on pelkkä ruuan resepti. Valmis ateria on se olennainen. Valmis ateria on maaginen seikkailu (makujen ilotulitus 😜). Jos elämä keskittyy vain ruuan reseptiin se jää puolinaiseksi, mauttomaksi ja tyhjäksi vaille sitä mihin resepti lopulta tähtää. 

Jos olet metsästäjä onko olennaista se mihin tähtäät vai tähtääminen itsessään? Molemmat, mutta jos unohdat tähtäämisen itsessään ja laitat kaikki panokset tähdättävään, elät jossain muualla kuin siinä missä elät ja ei ole mahdollista  🙏🏼

Kun olet läsnä siinä mitä teet,
kaikki mitä teetkin,
saa sävynsä siitä, mitä olet.

Tommy Hellsten

Ps. Otsikko viittaa tähän seuraavaan lauseeseen jonka poistin koska se ei sopinut lopulliseen tekstiin. "Kun meillä ei ole tarinaa näemme vain tämän huoneen A.W.Yrjänä lauloi CMXn kappaleessa Jatkuu niinkuin sade." Ja olen lainaillut/viljellyt tätä lausetta jo varmaan 10 vuotta niin että eikähän tämä ole tässä 😂

Kuka minä oikeasti olen?

Ihminen kuvittelee olevansa se minkä mukaan hän on luokitellut itsenä.

Eli hän jakaa itsensä sarakkeisiin kansallisuutensa, poliittisuutensa, työnsä, asenteensa, musiikkimakunsa, koulutuksensa jne jne suhteen. Ihminen tuntee sarakkeet, mutta hän ei ole ne. Hän ei ole yksikään sarake. Hän ei mahdu yhteenkään sarakkeeseen. 

Sarakkeet ja määritelmät voivat antaa suuntaa ihmisestä, mutta hän ei ole yksikään määritelmä. Sarake/määritelmä on staattinen, kun taas se, mitä ON, ohittaa ja ylittää kaikki määritelmät. Sinä Itse et mahdu yhteenkään määritelmään. Ihminen saattaa tietää tämän, mutta haluaa sen unohtaa, varsinkin kun kyseessä on toiset ihmiset. Ihmisen demonisointi alkaa omien lokeroiden ahtaudesta/ mustavalkoisuudesta... ja näihin lokeroihin ihminen on aluksi tietenkin sullonut itsensä, eikä suostu missään määrin suostu näkemään mitään ristiriitaisuutta.

Yksinkertaistaen:

"Tykkään metallimusiikista joten en voi tykätä mistään muusta koska oikea metallimusiikin kuuntelija on täysin uskollinen genrelleen. Kaikki muu musiikki on roskaa ja sen kuuntelijat myös. Pidän kyllä tuosta yhdestä biisitä, joka ei ole metallimusiikkia... joten en halua muistaa tätä asiaa."

Samalla logiikalla edetään muissakn kysymyksissä. Mustavalkoisuus ja ehdottomuus on kiinni siitä kuinka tiukasti pidetään kiinni siitä omasta genrestä. Ja tämän oman genren ympärille sitten kyhätään oman persoonallisuuden risuista puumajaa.

Luokittelu tarkoittaa sitä,
että luokittelet itsesi sen perusteella,
mihin osastoihin olet sijoittanut itsesi 😜

Viime kädessä tämä on kuitenkin täysin tarpeeton liike. 
Sinä et tarvitse mitää lokeroa ymmärtääksesi
sitä mikä sinä olet
täysin lokeroimattomana,
täysin vapaana,

täysin sinuna.

Sinun todellinen kotisi on tässä ja nyt.

Thich Nhat Hanh

Kohtaamisia merkittävien henkilöiden kanssa

Nondualismi, zen, neo-advaita, suufilaisuus, kristillinen mystiikka, valaistuminen, satori, moksha, meditaatio ovat kivoja sanoja …mutta niillä ei ole mitään tekemistä minun kanssani. Millään sanalla ei ole. 

Minä on sana, 

mutta Minä en ole sana.

Otsikko on G.I.Gurdjieffin kirjan nimi. Alla olevat lainausten sanojat eivät ole sen enemmän merkittäviä kuin kukaan muukaan.

Kun neuroottinen halu 

ykseyden löytämiseksi 

putoaa pois.

On vain ykseys.

Tony Parsons

Kun uni päättyy,

kukaan ei herää ylös.

Jim Newman

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin illuusio.

Ei ole mitään mitä tajuta,

ei mitään mitä olisi koettava

eikä mitään mistä herätä.

Andreas Müller

Ei ole olemassa itseä 

jota voisi edes oivaltaa.

Andreas Müller

Vapautuminen on etsijän, etsimisen ja etsityn päättymistä. Se on taistelun, erossaolon ja pelon loppumista.

Adyashanti

Vapaus on sen katoamista, 

joka etsii vapautta.

Adyashanti

Tämä viesti ei vie toivoa pois.  

Toivoa ei ole ollut olemassa alunperinkään.

Jim Newman

Jos et seuraa jotakuta, tunnet olosi erittäin yksinäiseksi. Ole sitten yksinäinen. Miksi pelkäät yksin jäämistä?  Koska kohtaat tällöin itsesi sellaisena kuin olet ja huomaat olevasi tyhjä, tylsä, tyhmä, ruma, syyllinen ja ahdistunut – pikkumainen, surkea, käytetty olento. 

Kohtaa tosiasia; 

katso sitä, älä pakene.  

Sillä hetkellä, 

kun pakenet, 

pelko herää.

J. Krishnamurti

Ei ole mitään itseä.

Se on niin yksinkertaista.

Richard Sylvester

Meillä ei ole "egoa".

Meitä hallitsee ajatus siitä 

että meillä on se.

Wei Wu Wei

Ps.Kohtaamisia merkittävien henkilöiden kanssa

Henkinen etsinnän väkisin päättämisen loppuminen

Alkuvuodesta henkinen etsintä putosi pois.

Se vain putosi pois. Sitä ei enää ollut.

Olen etsinyt varmaan melkein kolmekymmentä vuotta* jumalaa, rauhaa, valaistumista tai jotain kohdetta tai porttia minkä läpäistyäni kokisin päässeeni perille ja saavuttaisin sen varmuuden minkä moni muu etsijä tuntui löytäneen minua ennen. Minä olen etsinyt, minä olen halunnut saavuttaa jne. Niin kauan kuin haluan olla yhtä jonkun kuvittelemani kohteen kanssa tuomitsen itseni epätoivoon ja rauhattomuuteen... koska minä ja jokin kohde ovat kaksi eri asiaa. Tähän ei ole mitään ratkaisua. Eikä tarvitse ollakaan, koska tämä ei ole koskaan ollutkaan mikään ongelma.

Yritys päästä pois
siitä pisteestä
missä aina on ollutkin
on ainoa vankila
mikä yrittäjällä
koskaan on ollutkaan.

* Etsintäni käynnistyi luettuani Anthony de Mellon Havahtumisia kirjan. Sitä ennen olin jo tutustunut kasaan länsimaista filosofiaa käsittelevään kirjallisuuteen. Tuosta kasasta itselleni rakkaimmiksi erottautuivat Wittgenstein ja Kierkegaard. Länsimaisesta filosofiasta kiinnostuin kun koin jonkinlaisen mystisen jumalakokemuksen joka ajoi minut kristinuskon pariin. Jokusen vuoden kömmin maalimaa läpi kristillisen viitekehyksen avulla. Myöhemmin kuitenkin Mellon kirjan luettuani vähitellen heräsin tietoisuuteen siitä että oli yksilöitä, jotka näyttivät saavuttaneen jotain.

Miksi blogi suomeksi?

If your creativity is driven by a desire to get attention,
you're never going to be creatively fulfilled.

Joseph Gordon-Levitt

Kesällä kävimme Fruun kanssa Vammalan Vanhan Kirjallisuuden Päivillä kuuntelemassa Esa Saarisen haastattelua. Esa potkaisi minua suomenkielen kirjallisuuden munuaiseeni niin, että tajusin, että jos kirjoitan joskus kirjan tms niin kirjoitan sen suomenkielellä.

Olen kirjoittanut blogia englanninkielellä, kun olen ajatellut, että näin tavoitan isompaa yleisöä koskien aihettani joka liittyy henkisyyteen, nondualismiin yms yms. Munuaisiskun osuessa kohdalleen tajusin, että mihin minä tarvitsen isompaa yleisöä...? Tai yleisöä ylipäätään ollenkaan? Eikö ole olennaisempaa että tykkään siitä mitä teen kuin, että siitä tykkääkö siitä kukaan muu? Tietenkin on olennaisempaa se että pidän siitä mitä teen 😀

Yleisön kaipuu
on ihan jokin muu toiminto
kuin halu pelkästään kirjoittaa.

Kirjoittamisenhalu on luomisenergistä.
Kirjoittamishalu, kirjoittaa sitten mitä tahansa,
on merkityksellistä sinällään.

Et laula, tanssi, maalaa tai kirjoita yleisön takia. Näinhän voi tehdä, koska edellä mainitut ovat järjestäen esittäviä taidemuotoja, joita voidaan tehdä myös yleisölle, mutta ytimeltään se ei kanna. Hyvä putkimies ei korjaa viemäriäsi aplodien takia vaan saadakseen viemärisi putket auki. Miksi sinä kirjoittaisit yleisösi takia? Ero yleisölle kirjoittamisessa on se, että kirjoitatko yleisölle palvellaksesi yleisöäsi, antaaksesi heille jotain vai palveletko yleisöäsi antaaksesi heille jotain jotta sinä tässä prosessissa saisit jotain, jolloin antamisesi ei ole varsinaisesti se päätarkoituksesi vaan se että tässä prosessissa saat itse jotain.

Palatkaamme putkimieheen. Kuvittele että hän korjaa viemäriäsi, jotta sinä ensisijaisesti kehut häntä somessa ja maksat hänelle. Varsinaisen viemärin korjaamisen hän hoitaa päin honkia/aivan ala-arvoisesti. Onko sinulle olennaisempaa toimiva viemäri vai putkimiehen lasku/hänen somenäkyvyytensä?

Ongelma jostain tekemisestä tulee, jos sen avulla ensisijaisesti pyrkii hakemaan jotain toissijaista kuten yleisöä/huomiota.

Siksi.

Yhtä tyhjän kanssa

ei suinkaan tarkoita mitään kielteistä.

Kun sanomme tavallisessa kielenkäytössä,
että joku asia on yhtä tyhjän kanssa,
sillä ei ole väliä, se on merkityksetön jne

Tyhjyys on yhtä kuin Rauha.
Rauha on jotain
missä ei ole mitään painetta suuntaan tai toiseen.

Se on tyhjällään kaikesta poukkoilusta.
Se on makaamista palvomassa aurinkoa.
Se on saunomista sanomatta sanaakaan.
Se on katsomista toista suoraan sydämeen.

Yhtä Tyhjän kanssa on Se
että minä olen tyhjä ja
minä olen yhtä tyhjä kuin se.

Olen vain Tyhjyys.